torstai 16. huhtikuuta 2015

Käytännon ohjeita harjoitteluun lähtevälle

Varaa lentoliput ajoissa ja käytä aikaa kunnollisen ja mieluisan asunnon etsimiseen

Varsin lentoliput Teneriffalle melkein heti, kun päätös lähtemisestä varmistui, mutta asunnon otin liian hätäisesti.  Kuukausi harjoittelussa meni huonoon oloon ja sairasteluun.  Menetin mm.  ääneni muutamaksi päiväksi. Myöhemmin selvisi, että sänkyni alla oli noin metri kertaa metri alue vihreää, sinistä, keltaista ja mustaa hometta (varmaan kaikki homelajit :-)) Kannattaa majoittua ensin hotelliin vaikkapa pariksi viikoksi ja paneutua asunnon löytämiseen. Lopulta sain ihan viehättävän asunnon, jossa viihdyin.  Puerto de la Cruzissa asunnon hankkiminen on villi viidakko, joten jos haluaa päästä helpommalla, kannattaa käyttää suomalaista, luotettavaa asunnonvälittäjää. Se maksaa enemmän, mutta säästää paljolta vaivalta ja harmilta.

Pakkaa mukaan lämpimiä villavaatteita ja tuulenpitävää

Tenreiffan talvi 2014-2015 oli kylmin ja sateisin 30 vuoteen. Puerto de la Cruz ei ole turistillekaan rantakohde, joten hepenet kannattaa jättää kotiin ja ottaa mukaan villavaatteita, toppatakki, villasukat, kaulahuivi ja tuulenpitäviä vaatteita, koska saarella tuulee melkeinpä aina ja varsinkin illalla tuuli on raakaa. Asunnot saattavat olla kylmiä ja kosteita, koska lämmitystä ei ole ja home asunnossa on melkein sääntö kuin poikkeus. Yöt nukuin villalegginseissä, -sukissa ja -paidassa kahden peiton ja päiväpeiton alla. Tilannetta auttoi ohjaajaltani lainattu lämmitin. Kolmen harjoittelukuukauden aikana oli ehkä 3 helteistä bikinipäivää.  Allergisen ja/tai astmaatikon kannattaa harkita tuhlaako harjoitteluajan sairasteluun, vai onko jokin toinen maa parempi vaihtoehto. Homeoireisena ei saa harjoittelusta paljoakaan irti. Lisäksi seurakuntakoti oli homeessa ja monet oireilivat, itselläni oli usein iltaisinti ääni poissa. Seurakuntakotiin tosin tehdään homeremontti kesän 2015 aikana ja nähtäväksi jää, auttaako se tilannetta.

Wi-Fi vai eikö Wi-Fi?

Internet asunnossa ei ole itsestäänselvyys. Käytin paljon aikaa sen pohtimiseen, hankkiako AirFibreltä langaton verkko asuntoon vai ei. Päätin tehdä koulutehtävät internet-kahvilassa, mikä toisaalta oli hyvä ratkaisu: tutustuin kahvilan pitäjiin enká jumittunut kämpille illaksi. Toisaalta koulutehtävien tekeminen oli hankalampaa ja vaati tehtävien tekemisen ja palauttamisen suunnittelemista.  Muutin myös harjoitteluni aikana kolme kertaa, joten oli hyvä että en hankkinut verkkoa ja maksanut turhasta. Monissa kahviloissa on wi-fi, mutta ei kaikissa, eivätkä kaikki kahvilat wi-fin olemassaoloa mainosta, joten sitä kannattaa kysyä. Skype olisi ollut hyvä olla kotona. Ajattelin ensin hankkia paikallisen prepaidin, mutta enpähän hankkinut, koska soitin Suomeen todella vähän. Pidin yhteyttä ystäviin ja perheeseen Skypen, Facebookin ja WhatsUpin kautta kahviloissa tai nettikahviloissa.


Ikääntynyttä väestöä ja vapaaehtoisia

Puerto de la Cruzin väestö on iäkästä, siellä käyvät turistit ovat iäkkäitä, seurakunnan vapaaehtoiset ovat... arvatkaa mitä? No iäkkäitä. Tarkoitan iäkkyydellä ikää +- 80.  Seurakunta toimii pelkästään vapaaehtoisvoimin ja harjoittelun ohjaajakin on vapaaehtoinen. Asia tekee ammatillisuuden pohtimisen haastavaksi. Ryhmädynamiikka on -hmm- mielenkiintoinen. Kannattaa myös pitää puoliaan siinä, ettei koko harjoittelu kulu seurakuntakodin kahvilassa tai keittössä työskennellessä. Nämä asiat tekevät harjoittelusta haastavan ja siksi harjoittelupaikka sopii ehkä enemmän elämänkokemusta saaneelle (kuten itse olen) paremmin kuin parikymppiselle. (En ole ikärasisti, mutta kuitenkin... :-D)

Summa summarum

Puerto de la Cruz on todella viehättävä kaupunki ja sen asukkaat ystävällisiä ja mukavia, ihan tavallisia ihmisiä. Ilmapiiri on rento. Teneriffa kaunis ja moninainen saari (asukkaita noin miljoona). Tunnelma vaihtelee saaren pohjoisosan, jossa on paljon alkuperäistä paikallista sekä turismille rakentuvan saaren eteläosan  (Americas ja Christianos) välillä hurjasti.  Vain saaren eteläosa on valitettavasti se, miten Teneriffa käsitetään. Ei rantailussa, biletyksessä ja turistirihkamakaupoissa mitään pahaa ole, mutta Teneriffa on paljon, paljon muuta. Suosittelen liikkumaan saarella, joka on sanalla sanoen upea. Bussikortilla (Bono) se käy kätevästi.

Kannattaa myös opiskella tavanomaiset kohteliaisuudet espanjaksi: hyvää päivää, hyvää iltaa, hyvää yötä miten menee, puhutko englantia, ole hyvä, kiitos, näkemiin, nähdään taas.  Espanjalaiset käyttävät näitä todella paljon. Esimerkiksi hissiin tullessa tervehditään muita ja poistuessa sanotaan näkemiin. Jos menee edeltä ja pitää hetkenkin auki ovea takana tulevalle, kiitetään ja sitten sanotaan näkemiin. Suosittelen myös ottamaan kontaktia paikallisiin asukkaisiin. Omaa harjoitteluani nämä asiat rikastuttivat todella paljon.

Oppimiskokemuksia kv -harjoittelusta Puerto de la Cruzissa


Teneriffa ja harjoitteluympäristö

Tein kansainvälisen harjoitteluni Teneriffan Evankelis-luterilaisessa seurakunnassa Puerto de la Cruzissa. Teneriffa kuuluu Espanjan Kanariansaarten itsehallintoalueeseen. Sen asukasluku on noin miljoona ja pinta-ala noin 2000 km2.  
Teneriffan suurin kaupunki Santa Cuz de Tenerife on myös samannimisen maakunnan pääkaupunki sekä Kanariansaarten itsehallintoalueen pääkaupunki yhdessä Gran Canarialla sijaitsevan Las Palmasin kanssa. Muita suuria kaupunkeja ovat San Cristóbal La Laguna ja Puerto de la Cruz. 
Teneriffan evankelisluterilainen seurakunta on osa Suomen luterilaisen kirkon ulkosuomalaistyötä, joka palvelee turisteja ja ulkomailla asuvia. Seurakunta toimii Puerto de la Cruzissa ja Playa de las Américasissa lokakuun puolivälistä huhtikuun alkuun. Talvikauden aikana seurkunnassa toimii kaksi osatoimista pappia ja kanttori Kirkkohallituksen palkkaamina. Toiminta rahoitetaan kolehti- ja myyjäistuloilla sekä Kirkkohallituksen antamalla toimintarahoituksella. Seurakuntaa johtaa yhdessä pappien kanssa seurakuntaneuvosto, joka valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. (Teneriffan evankelis-luterilainen seurakunta n.d.) Seurakunta toimii suurimmaksi osaksi vapaaehtoistyöntekijöiden voimin.

Satumaista maisemaa Anagan niemimaalla.

 Teoreettisia oivalluksia ja käytännön työtä

MMK3 -harjoittelutehtävässäni otin teorioiksi siirtolaisten akkuluraation ja identiteetin eli sopeutumisen uuteen kulttuuriin sekä vapaaehtoistominnan, koska seurakunnan työ perustuu paikkakunnalla osan vuodesta asuvien suomalaisten vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistyöntekijät seurakunnassa ovat hyvin sitoutuneita ja ahkeria puurtajia, joilla oli halu ja tahto mahdollistaa seurakuntakodin toiminta myös jatkossa.

Harjoitteluni aikana osallistuin, suuunnittelin ja ohjasin Naisten aamupohdiskelua Taoronmäellä. Pohdiskeluihin osallistui 10-15 naista ja aiheet vaihtelivat unelmista pelkoihin sekä pääsiäispaastoon. Tiistain keittopäivinä työskentelin seurakuntakodin kahvilassa. Keskiviikkoisin ohjasin Kuvamatka Raamattuun -raamattupiiriä naisille. Tähän kuului myös kuvaaminen, kuvankäsittely sekä paljon valmistelutyötä kuten raamatunkohtien etsimistä. Myöhemmin aihe muuttui Raamatun naiset -sarjaksi. Sijaistin muutaman kerran myös pappia Torstain raamattupiirissä. Osallistuin kirkkokuoron harjoituksiin ja palvelin messussa kuorossa. Tein kotikäyntejä ja tapasin muutaman kerran vaikeassa elmäntilanteessa ollevaa matkalaista. Tapaamisten aikana keskustelimme ja aiheet olivat myös sielunhoidollisia. Monissa myyjäisissä myin arpoja, mikä oli hyvä tapa tutustua ihmisiin. Kävin vierailulla myös etelän seurakunnassa Los Cristianoksessa, jossa kohtasin ihmisiä hyvin monikulttuurisessa kahvilassa, autoin myyjäisissä ja osallistuin messuun Svenska Kyrkanilla. Osallistuin messuun ja muihin tapahtumiin. Alla kuvia Naistenpäivän tapahtumasta 8.3.2015.

Vapaaehtoisten "nuoriso-osasto" lausui tapahtumassa runoja.


Los Abuelos (isoisät) -yhtyeen Robert esitti vauhdikkaan Tiritomban.

Mikkola on tutkinut suomalaisten siirtolaisten sopeutumista uutteen kulttuuriin. (Mikkola, 2011.) Hänen tutkimuksessaan Espanjassa asuvat suomalaiset sopeutuvat paikalliseen kultuuriin muihin maihin muuttaneita vähemmän ja pysyttelevät maassa omissa piireissään. Itse huomasin tämän. Suomalaiset vapaaehtoiset viettivät aikaa keskenään, seurakuntakodin asiakkaat olivat suomalaisia turisteja tai osan vuotta saarella asuvia. Muutamalla oli paikallisia ystäviä, he osasivat espanjaa ja olivat muutenkin paikalliseen kulttuuriin suuntautuneita. Kuitenkin useimpien kontaktit paikallisiin ihmisiin rajoittuivat ”vesimiehiin”, jotka toivat vettä seurkuntatalolle sekä paikalliseen siivoojaan. Seurakuntakodilla tarjottiin suomalaisia jouluruokia, laskiaispullia, herne- ja lohikeittoa, sillileipiä ja karjalanpiirakoita ja kahvin tuli olla mahdollisimman suomalaista. Seurakunnan ulkopuolella seurasin ohikulkiessani, miten suomalaisen baarin terassilla istuivat suomalaiset keskenään päivästä toiseen. Saarella pitkään asunut mies puhui bussikuskille suomea, naiset puhuivat siitä, miten laittaa mahdollisimman suomalaista ruokaa kotona, mistä saa suomalaisia pussilakanoita ja mahdollisimman suomalaista leipää.

Vapaaehtoiset ovat iäkkäitä, joten sain oivalluksia myös ihmisen ikääntymisen psykologiaan, mitä opiskelimme vanhustyön jaksolla. Vapaaehtoisuus ja opiskelijan pyrkimys ammatillisuuteen aiheuttivat jännitteitä, jotka leimasivat koko harjoittelua. Olin aiemmassa harjoittelussa seurannut vapaaehtoistoiminnan ammattimaista johtamista, rekrytointia, tehtäviin perehdyttämistä ja työnohjausta ja nähnyt vapaaehtoistoiminnan mahdollisuudet. Tässä harjoittelussa tutustuin käytännössä vapaaehtoistoiminnan kolikon toiseen puoleen eli haasteisiin. Molempien puolien näkeminen ja niistä kokemuksen saaminen on ollut hyvin opettavaista ammatillisuuden kehittymisen kannalta.

Atlantin terapeuttiset aallot. Kuvassa satunnainen matkalilija.


Vaikeuksien kautta voittoon – haasteita ja henkilökohtaista kasvua

Harjoittelussa oli välillä vaikeaa, mutta samalla hyvin antoisaa ja kasvattavaa. On ollut kasvattavaa olla oman mukavuusalueensa ulkopuolella, vaikka se onkin herättänyt epämukavia tunteita. Huomasin, miten Suomessa olen kiinni tutuissa ja turvallisissa kuvioissa ja rutiineissa ja kun muuttaa aivan toisenlaiseen kulttuuriin menee ”pakka sekaisin”. Sopeuduin kuitenkin nopeasti. Henkilökohtaisena haasteenani harjoittelussa oli itsenäistyminen ja se, miten sanoa ei jämäkästi, mutta ystävällisesti. Pohdin paljon ammatillisuutta ja ammattimaista käyttäytymistä. Onneksi harjoittelulle tehdään suunnitelma. Kun ymmärsin, miten vähän voin harjoittelijana vaikuttaa toimintaan ja miten vahan harjoittelusuunnitelma vastaa harjoittelijaan kohdistuneita odotuksia keittiö- ja kahvilatyöstä, irrottauduin yhteisöstä aika nopeasti ja toteutin omaa suunnitelmaani ohjaajani rohkaisemana.  Aiemmissa harjoitteluissani kaikki on mennyt putkeen. Nyt minulla oli vaikeuksia roppakaupalla harjoittelussa, yksityiselämässä ja terveyteni kanssa. Oivalsin, että asenteeni on ollut kuin prinsessalla, jonka patjan alla oli herne. Opin ehkä hieman kovanahkaisemmaksi, olemaan välittämättä pikkuasioista ja keskittymään siihen, mikä tänään on hyvin ja toimii.


Henkireikänä retket, ihmiset ja kanarialainen kulttuuri

Henkireikä harjoittelussa oli retket upealla saarella ja vain oleskelu viehättävässä Puerton kaupungissa paikallista elämäntapaa seuraten. Kävimme mukavalla porukalla patikoimassa, tein omatoimisia bussiretkiä vuoristoon. Menin johonkin bussiin, jäin mielenkiintoisessa kylässä pois ja kävelin alas kaupunkiin. Valokuvaaminen, upeat vuoristomaisemat, paikallisen elämän seuraaminen, Atlantin aallot ja kommunikointi milloin milläkin keinoilla paikallisten ihmisten kansa olivat parasta akkujen lataamista. Kävellessä sulattelin kokemuksiani, ajatuksiani ja tunteitani. Myös vertaistuki auttoi. Kokemusten jakaminen palkattujen työntekijöiden kanssa helpotti myös, koska huomasin, että heidän kokemuksensa vastaavat omiani. Sosiaalinen elämä harjoittelun aikana oli paljon vilkaampaa kuin Suomessa ehkä kaupungin ilmapiirin vuoksi. Tutustuin moneen ihmiseen, kävimme kahvilla, kävelimme kaupungilla, vuokrasimme auton ja teimme retkiä ympäri saarta. Tärkeä paikka paineiden purkamiseen oli myös paikallinen kuntosali, johon myös muodostui tuttavapiiri varsin sekalaisesta seurakunnasta suomalaisia, italialaisia, espanjalaisia ja norjalainen. Huomasin, että tutustun nopeasti kaikenlaisiin ihmisiin ja olenkin paljon sosiaalisempi ja seurallisempi kuin olin aiemmin ajatellut itsestäni. Alla kuvia retkiltä, Puerto de la Cruzista ja Santa Cruzista.





Santa Cruzin kaduilla kohtasi myos koyhyytta. Kuvassa asunoton mies keskustan puistossa.

Santa Cruzin sataman rumankaunista maisemaa.





Kanarialaisen kulttuurin seuraaminen on ollut myös antoisaa. Paikalliset eivät juuri vietä joulua, vaan Loppiaista, jonka kohokohta on loppiaiskulkue ja kolme itämään viisasta kuningasta, jotka tuovat lapsille lahjoja. 









Helmikuussa alkavat karnevaalit, joka on täyttä meteliä ja hulinaa viikon verran: kaduilla pauhaavaa musiikkia ja rummutusta, kulkueita, upeita pukuja, mäkiautokilpailu, vanhojen autojen näyttely ja ajot. Puerto de la Cruzissa karnevaalihumu on hieman hillitympää kuin saaren pääkaupungissa Santa Cruzissa. Tässä video Puertossa vietetyistä Sardiinin hautajaisista, jossa surraan, itketään ja huudetaan vuoden surut ulos. Kuvasin asuntoni ikkunasta. iPad tarkensi alussa huonosti, kun oli pimeää, mutta hetken päästä näkyy jo sardiinikin :-D.



Vuoden pääjuhla on Pääsiäinen, jota edeltää Santa semana, eli meidän hiljainen viikkomme, joka täällä on kaikkea muuta kuin hiljainen: viikon jokaisena iltana kulkueita, ilotulitusta ja tapahtumia ympäri saarta. (Espanjalaiset ja kanarialaiset rakastavat kulkueita.) Pitkäperjantaina kävimme katsomassa Via Crusis -tyyppisen pääsiäisnäytelmän Adejessa saaren eteläosassa. Esitys oli musikaali ja se kuvattiin myös televisioon. Näyttelijöitä ja avustajia oli yli 800 ja esitystä seurasi paikan päällä monituhatpäinen yleisö, joka koostui sekä paikallisista että turisteista. Saaren hengellisessä keskuksessa La Lagunan kaupungissa oli perinteinen Pitkäperjantain kulkue. Osallistuin myös katoliseen Pääsiäispäivän messuun Pena de Francia -kirkossa.













Harjoitteluni jälkeen jäin vielä pariksi kuukaudeksi saarelle, koska aloitin harjoitteluni jo ennen joulua ja opiskeluni aloittivat vasta oman harjoittelunsa. Tein Monikultuurisuus -opintojakson tehtävät ja laitoin myös alulle opinnäytetyöni. Paras kokemus seurakuntalaisten kanssa oli tänä aikana. Kaksi suomalaista terveydenhoitajaa olivat valmistumisen jälkeisessä harjoittelussa paikallisessa yksityinen vanhainkoti Privilegium San Fernandossa. Joukko seurakuntalaisia teki sinne vierailun. Kirkkokuoron lahjakkaat laulajat lauloivat ja laulut koskettivat sekä vanhuksia että laulajia itseään. Aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä oli leiponut vanhuksille tuliaisiksi suomalaista pullaa. Tämä harjoittelun ulkopuolinen visiitti muodostui yhdeksi kohokohdaksi Puertossa.





Olen aiemmassa koulutuksessani opiskellut kieliä (ruotsi, englanti, saksa) ja viestintää. Harjoittelun aikana aloitin espanjan opiskelun ja sain haaveen työskennellä kansainvälisissä tehtävissä jossakin järjestössä. Kansainvälinen harjoittelu oli monin puolin ainutlaatuinen, avartava, rikastuttava ja hyvin kasvattava kokemus, jota suosittelen kaikille opiskelijoille.

LÄHTEET

Mikkola, Juha 2011. Siirtolaisia ja vierailijoita. Suomalaisten siirtolaisten akkuluraatio   ja           identiteetti Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Kreikassa, Ranskassa ja Saksassa. Pro gradu       -tutkielma. Turun Yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta.               Sosiologian laitos.

Teneriffan Evankelis-luterilainen seurakunta http://www.teneriffanseurakunta.fi/  Viitattu           10.3.2015.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Teneriffa. Viitattu 10.4.2015.


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Vaihto Walesissa

Terppa!

Olen toisen vuoden sairaanhoitaja opiskelija Diakin Helsingin toimipisteestä. Suoritan kolme kuukautta kestävän vaihtoni Swanseassa, Walesissa. Suoritan vaihtoni aikana mielenterveystyön- ja sisätautien harjoittelut. Hain vaihtoon aikalailla extempore-meiningillä, laitoin hakupaperit vetämään vuoden 2014 lopussa ja lähtöpäiväksi varmistui kaiken jälkeen 26.2. Vaihtoprosessi on koostunut papereiden ja lomakkeiden täyttelystä (ei ehkä kuitenkaan niin paljoa kuin kauemmaksi vaihtoon lähtijöillä) ja muita käytännön järjestelyitä tehdessä. Olen aikaisemmin viettänyt kolme kuukautta ulkomailla, kaukana ystävistäni ja perheestäni, joten kauan kotoa pois oleminen ei ollut missään vaiheessa huolenaihe minulle. Lähdin vaihtoon kolmen muun luokkatoverini kanssa.





Matkani alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä 26.2 kohti Lontoota. Lentoni lähti aikaisin aamulla ja tiesin että päivästä on tulossa pitkä mutta antoisa. Lensin kahden muun vaihtoon lähtijän kanssa Lontooseen, josta matkustimme bussilla Swanseaan. Lento kesti noin kolme tuntia ja edessä oli viiden tunnin bussimatka Lontoosta Swanseaan. Yksin vaihtoon lähtijöistä oli saapunut kohteeseen jo muutama viikko aikaisemmin, hän kehui kovasti maisemia bussimatkan varrella, mutta väsymys voitti ja matka kuluikin mukavasti nukkumatin seurassa. Bussimatka venyi loppujen lopuksi viidestä tunnista kuuteen. Olimme sopineet aikaisemmin että naapurissamme asuva ruotsalainen vaihto-oppilas tulisi hakemaan meidät bussiasemalta, mutta koska bussimme oli myöhässä, ei tämä toteutunut. Päätimme fiksuina ihmisinä ottamaan bussiasemalta taksin, tietämättä yhtään minne olemme menossa ja kuinka kaukana asuinpaikkamme asemalta on. Lopulta koko päivän matkustaneina pääsimme määränpäähämme, Hendrefoilan student villageen.

Ensimmäinen reaktioni paikasta jossa tulen asumaan seuraavat kolme kuukautta oli, noh, aika järkyttynyt. Ikävöin omaa kahden nukuttavaa pehmeää sänkyäni sillä sekunnilla kun näin pienen yhden ihmisen nukuttavan sängyn. Kyllä, olen todella mukavuudenhaluinen. Alkujärkytyksen ja "pienen" siivouksen jälkeen olemme tehneet paikasta kodin. Tai oikeastaan kodin tästä tekee ihanat kolme kämppistäni joiden kanssa olemme tämän pienen ajan sisällä lähentyneet arvaamattoman paljon. Pidämme yllä siis neljän suomalaisen kommuunia täällä.





En tiennyt paljoakaan (okei, en yhtään mitään) Walesista ennen kuin saavuin tänne. Olen kuitenkin näiden melkein 1,5 kuukauden aikana nähnyt enemmän kauniita rantoja ja paikkoja kuin koko elämäni aikana, ja vielä yhdessä ja samassa maassa. Asun n. 40 minuutin kävelymatkan ja 10-15 minuutin bussimatkan päästä yliopistolta. Swansean yliopisto sijaitsee aivan rannan vieressä. Yliopistolta keskustaan kävelee vielä noin 20 minuuttia. Yliopiston ympäristö on kaunista vehreää aluetta, lämpimänä päivänä siellä kävellessä näkee monenmoista opiskelijaa ympäri maailmaa. Tarkoitukseni täällä on tehdä vain harjoittelua, mutta teoriaopintojen teko yliopistolla on mahdollista jos haluan. Saimme yliopistolta opiskelijakortit sekä bussiliput. En osannutkaan arvata kuinka kallista bussilla kulkeminen täällä on. Kolmen kuukauden bussilipun hinnaksi tuli vähän päälle 300 euroa. Useimmilla nuorilla, tai melkeinpä kaikilla, on täällä oma auto.













Ensimmäinen harjoittelupaikkani sijaitsi yliopiston lähellä olevassa Singletonin sairaalassa. Osasto jolla olin, oli SAU (Singleton assesment unit). Osastoa voi verrata Helsingissa sijaitseviin haartmanin ja malmin päivystyksiin. Potilas vaihtuvuus oli kuitenkin vähäisempää. Yleisimmät vaivat jolla osastolle tultiin, olivat erilaiset tulehdukset, hengenahdistus, yleistilan lasku ja rintakipu. Täällä on kahdenlaisia hoitajia, on niitä joilla on vihreä työasu ja niitä joilla on sininen työasu. Hoitajat vihreässä työasussa saavat tehdä perushoitoa ja mitata peruselintoimintoja. Hoitajat sinisessä asussa ovat verrattavissa Suomalaisiin sairaanhoitajiin. He jakavat lääkkeet, laittavat tippoja yms. Täällä valmistunut hoitaja ei saa kuitenkaan tehdä mitään näitä asioita ennen lisäkoulutusta. Suurin sokki minulle oli osastolla se, etteivät hoitajat saa katetroida miespuolisia potilaita. Tämä on lääkärin homma. Osastolla oli lisäksi erilliset hoitajat EKG:n ottoon.




Kuva työasusta joita opiskelijat pitävät sairaalassa


Toinen harjoittelupaikkani oli kauempana sijaitsevassa Morristonin sairaalassa. Osasto oli nimeltään AMAU (Acute medical assesment unit). Se oli samantapainen kuin edellinen paikkani. Olin edellisellä osastolla noin kolme viikkoa, tällä kyseisellä osastolla luulin viettäväni kaksi viikkoa mutta pienten sekaannusten vuoksi olinkin siellä vain viikon. Singletonin sairaalaan pääsin matkustamaan bussilla, aloitin vuoroni noin klo 8 kun ensimmäinen bussi opiskelijakylästä lähti. Morristonin sairaalaan matkasin aamulla noin kaksi tuntia kahdella eri bussilla. Autolla matkaan menisi noin 15-20 minuuttia, riippuen ruuhkasta. Bussiyhteydet täällä ovat mielestäni huonosti järjestetty harjoittelua tekevien opiskelijoiden kannalta. Aamuvuorot alkavat 7.00-7.30 aikaan, mutta julkisilla tähän aikaan kulkeminen on mahdotonta.


Tosiaan pienten sekaannusten vuoksi tulen tekemään kolmen kuukauden aikana harjoittelua viidessä, kyllä, viidessä eri paikassa! Huomenna menen muutamaksi päiväksi Morristonin sairaalaan A&E (Accident and Emergency) osastolle, ja tämän jälkeen viikoksi palovammaosastolle. Näiden muutaman viikon jälkeen aloitan kuukauden kestävän mielenterveystyön harjoitteluni Cefn Coedin sairaalassa, ilmeisesti kotihoidon tyyppisellä osastolla.

Harjoitteluissani koen suurimmaksi ongelmaksi kielen. Ammatti englantini on parantunut täällä huimasti siitä kun aloitin ensimmäisen päiväni harjoittelussa. Walesissa on kuitenkin melko paksu aksentti, joten joidenkin potilaiden kanssa kommunikointi on hankalaa. Muutenkin opiskelijana täällä on enemmän rajoituksia siinä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Täällä opiskelijana en ole päässyt jakamaan lääkkeitä, antamaan iv infuusioita/nesteytystä tai mittaamaan edes verensokeria (siihenkin tarvitsee erillisen koulutuksen). Olen tehnyt paljon perushoitoa ja mittaillut lukemattomia kertoja verenpainetta.




Kuva varastosta josta ohjaajani pyysi minua hakemaan happiviikset, löysin "pienen" metsästyksen jälkeen..

Nonniin, vaihdetaan aihetta harjoittelusta vapaa-aikaan. Swansea on ihana kaupunki, silloin kun on lämmin ja aurinko paistaa. Monet ihmiset ovat varoitelleet meitä Walesista koska täällä sataa vettä jatkuvasti. Tällä hetkellä aurinkoiset ja pilviset päivät ovat menneet aika 50/50. Tutustuimme toisella viikolla täällä ollessamme muutamaan paikalliseen ihmiseen jotka ovat ystävällisesti näyttäneet meille mitä ihanimpia paikkoja toisensa jälkeen. Matkustaminen paikasta toiseen on tuhannesti helpompaa autolla kuin bussilla. Seuraavaksi hieman kuvia, varoitus: kuvat saattavat aiheuttaa jonkin sorttista matkakuumetta, varsinkin jos katsot ulos ikkunasta ja näet vain harmautta :)


Joe`s ice cream, kuulemma parasta maailmassa!
Koulun edessä oleva Swansea beach



Langland bay


Mumbles








Seuraavissa kuvissa sanoin kuvaamattoman kaunis "Three Cliffs bay"









Näihin kuviin ja tunnelmiin terveisiä tällä hetkellä aurinkoisesta Swanseasta!

Jonna


 
 
OSA 2
 
 
Kolmen kuukauden vaihto on melkein omalta osaltani ohi.
 
 
Viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen jatkoin sisätautien harjoitteluani Walesin kiireisimmässä päivystyksessä Morristonin sairaalassa. Harjoitteluni A&E (Accident and Emergency) osastolla kesti vain viikon. Olen työskennellyt lähihoitajana Suomessa päivystyksessä muutaman vuoden, mutta voin rehellisesti sanoa, etten urani tai harjoitteluni aikana ole ikinä ollut niin hukassa kuin tämän harjoittelun aikana. Saavuin osastolle n. klo 9 aikaan aamulla. Minulle nimettiin ohjaaja, joka esitteli minulle nopeasti sokkeloisen päivystysosaston. Päivystys kattaa kaikki potilaat vauvasta vaariin sekä kirurgisista sisätautisiin, päivystyksen ovista voi siis tulla sisään melkeinpä mitä vain. Päivystyksen kiireellisyydestä ja vaativaisuudesta kertoi ensimmäisenä päivänä elvytysten määrä. Puoleen päivään mennessä tarkkailussa meni elottomaksi kolme potilasta. Kävin mielenkiinnolla seuraamassa yhtä elvytystä. Kauhukseni huomasin että potilaan ympärillä pyöri 10 ihmistä, niin hoitajia kuin lääkäreitä. Suomessa olen oppinut että elvytyksen voi näppärästi hoitaa kahden lääkärin ja neljän hoitajat turvin. Olin kuullut huhua että jos päivystys on täynnä, niin ambulanssilla tulevat potilaat tutkitaan ja hoidetaan ambulansseissa kunnes petipaikka vapautuu, tämän totesin todeksi. Kävin keskipäivän aikaan päivystyksen pihalla jossa seisoi 11 ambulanssia, kyllä, 11 ambulanssia varattuna potilaat kyydissä kunnes petipaikkoja vapautuu.
 
 
 
 
Neljännen sisätautien harjoitteluni suoritin palovamma osastolla. Osastolla oli 10 potilaspaikkaa, joihin sisältyi ajoittain muitakin kuin palovammoja kun muut osaston olivat täynnä. Tälläkin osastolla vietin vain viikon. Opin tämän viikon ajan enemmän kuin missään muussa harjoittelussani täällä, suurilta osin siksi koska en ole koskaan hoitanut isoja palovammoja. Pääsin seuraamaan myös muutaman potilaan sidosten vaihtoa. Kaikki hoitajat ja lääkärit osastolla olivat erittäin opiskelija ystävällisiä, he kertoivat koko ajan mitä olivat tekemässä ja vastasivat kysymyksiin. Osastolla oli kaksi miestä joilla molemmilla oli koko kehossa palovammoja, sidosten vaihdon aikana palovammojen laajuus ja karuus yllättivät minut. Miehet olivat ulkomaalaisia. Heitä pidettiin Morristonin sairaalassa koska palovammojen hoito täällä on huippuluokkaista.
 
 
 
Teetaukojen herkut
 
 
Neljän eri sisätautien harjoitteluni jälkeen aloitin mielenterveystyön harjoitteluni Cefn Coedin sairaalassa. Työskentelin tiimissä joka hoitaa mielenterveyspotilaita kotona. Asiakaskunta koostui pääosin dementiaa ja Alzheimeria sairastavista potilaista, Walesissa kyseiset sairaudet luokitellaan mielenterveysongelmaksi. Koin harjoitteluni antoisaksi suurilta osin aktiivisen tiiminjohtaja vuoksi. Heti ensimmäisenä päivänä hän ajatti minua ympäri Swanseaa, ja näytti mitä mielenterveyspalveluja täällä on tarjolla. Päivän päätteeksi päätimme yhdessä missä kaikkialla halua käydä tutustumassa harjoitteluni aikana.
 
Jokaisena tiistaina olin toimistolla ja osallistuin yhteiseen kokoukseen, jossa tiimi kävi lääkärin kanssa kaikki potilaat läpi jotka tarvitsivat joko lääkärin käyntiä, röntgeniä, labroja tai lääkemuutoksia. Yhtenä päivän pääsin kahden hoitajan mukaan lähellä olevaan Gorseinonin sairaalaan arvioimaan potilaiden tarvetta tiimin tarjoamille palveluille. Vietin lisäksi yhden päivän lääkärin vastaanotolla kuunteluoppilaana. Koin tämän erittäin antoisaksi koska osaston lääkäri oli mukava ja jaksoi selittää kaikki minua askarruttavat asiat selkeästi. Vietin yhden päivä Klotsapiini klinikalla, jossa arvioitiin Klotsapiinia käyttävien potilaiden vointia. Muut päivät kiertelin työntekijöiden kanssa asiakkaiden kotona tarkastelemassa heidän vointiaan sekä mielialaa.
 
 
 
Työmatka sairaalalle taittui mukavasti 20min ylämäkeä kävellessä. Kummasti työmatkan alussa aina vielä hymyilytti.

 
Maisemat sairaalalta olivat kävelymatkan arvoiset
 
 
Tiimissä työskenteli taitelijaluonteen omaava lääkäri, joka jokaisessa kokouksessa piirsi tähän kylään yhden korttelin lisää
 
 
Saimme harjoittelumme ohessa viettää halutessamme muutaman viikon yliopiston luennoilla. Mielenterveysharjoittelun päätteeksi päädyimmekin koulun penkille istumaan ja ihmettelemään yliopiston luentoja!
 
 




 


 
 
Siirrytään harjotteluiden maailmasta taas vapaa-aikaan. Olemme paikallisen ystävämme avustuksella päässeet ihailemaan uusia kauniita paikkoja niin Walesissa kuin Swansean sisällä. Pääsimme käymään kauniilla Rhossillin rannalla jonka vieressä jyrkänteiden yli kantoi kaunis näkymä rannalle. Suomalaisena talviturkin heittokin onnistui eräänä melko aurinkoisena päivänä! Vesi oli kylmää mutta niinhän se on Suomessakin, olin kaikkien yllätykseksi ainut uimari..
 
 





 
Valokuvaajan erittäin ergonominen asento..
 
 
Talviturkki hupsheijaa, sinne jäi!
 
 
 
Pääsimme käymään myös Englannin puolella. Teimme muiden vaihtareiden kanssa yönyli kestävän reissun Bristoliin. Kävin lisäksi tapaamassa omaa perhettäni Lontoossa viikonlopun yli kestävällä reissulla.
 
 
 
Sisar rakkautta parhaimmillaan kahden kuukauden erossa olon jälkeen, suosittelen kokeilemaan joskus! :)

 
Hyde park


 
Hyde park

 
Buckinghamin palatsi





 
Äitienpäivän osuessa reissumme kohdalle, nautimme tietysti äitienpäivän kuppikakut!
 
 
Vaihtomme ajalle osui sopivasti Cardiffin ja Swansean yliopistojen välinen urheilutapahtuma päivän. Päivän kruunasi stadionilla pelattava rugby peli, jota monet olivat suositelleet. Säännöistä ei kellään ollut tarkkaa tietämystä, mutta tunnelma stadionilla kruunasi pelin!
 
 

 
 
Loppukevennykseksi vielä muutama kuva ympäriämpäri Swanseaa, nauttikaa!
 
 
Tenby
 







 
Llanelli beach

 
Mumbles beach

 
 
Pennard
 

 
Swansea

 
Walesin toiseksi korkein vuori Pen Y Fan valloitettu. Korkeutta mukavat 886m.






 

 
Aamun aurinko aloittaa päivän mukavasti!
 
 
 
<3:llä Jonna