Köyhyys on iso ongelma tällä alueella, sillä monenkaan perheen vanhemmat eivät ole suorittaneet peruskoulua loppuun ja heidän on tästä syystä vaikea saada töitä. Monien perheiden keskuudessa köyhyys on ikään kuin yli sukupolvien ylittyvä ongelma, jota on vaikea pysäyttää. Osa romaniperheistä ei pidä koulutusta kovin tärkeänä, sillä heidän kulttuuriinsa ja elämänpiiriinsä kuuluu erilaiset asiat. Esimerkiksi lapset menevät usein nuoresta pitäen töihin vanhempiensa kanssa ja perheen perustaminen alkaa jo hyvissä ajoin. Välillä lapset oli vaikea saada pysymään koulussa, koska heidän vanhempansa eivät pitäneet koulunkäyntiä niin välttämättömänä.
Yksi asia, jota ihmettelin kovasti harjoittelun aikana oli se, että lapset olivat aina todella hyväntuulisia vaikeista perhetaustoista huolimatta. En ole koskaan saanut missään paikassa niin hyvää vastaannottoa, kuin tässä koulussa, sillä lapset olivat super innokkaita kyselemään minulta kaikkea. Toisaalta heidän innokkuutensa ja avoimuutensa saattaa johtua heidän kulttuuristaan, sillä romani kulttuuri on melko äänekästä ja avointa. Heidän kulttuurinsa tuli hyvin esille päivittäin. He pitävät esimerkiksi hyvin paljon laulamisesta ja tanssimisesta. Ulkoisesti heidän kulttuurinsa tuli myös esille, sillä kaikilla tytöillä on pitkät hiukset, paljon koruja ja kimaltavaa sekä aina hameet päällä. Minusta oli hyvin mielenkiintoista päästä tutustumaan heidän kulttuuriinsa paremmin.
Koulu, jossa työskentelin, toteutti opetusta perustuen pressley ridge nimiseen ohjelmaan. Ohjelma on suunnattu perheille, joissa on haasteellisia elämäntilanteita ja vaikeita elämän kohtia. Ohjelmaa toteutetaan koululla oppilaiden kesken siten, että oppilaat keräävät pisteitä jokaiselta tunnilta. Pisteet voi ansaita, jos omiin tavoitteisiin on päästy. Tavoitteet on asetettu yhdessä oppilaan vanhempien ja opettajan kesken. Koulussa järjestetään erilaisia tapahtumapäiviä ja retkiä ja näille voi osallistua pisteillä, joita on kerääntynyt oppitunneilta. Oppilaat voivat ikäänkuin maksaa retken pisteillä ja tämän jälkeen he voivat alkaa keräämään pisteitä uudelleen, kun ne on käytetty. Hyvä käytös ja tavoitteisiin pääsy oikeuttaa siis osallistumaan erilaisiin tapahtumiin. Tämä opettaa lapsille, että onnistuminen ja tavoitteisiin pääsy palkitaan ja antaa heille onnistumisen kokemuksia. Tämänkaltaiset kokemukset parantaa heidän itsetuntoaan. Tätä koulun toteuttamaa ohjelmaa pidän erittäin toimivana ratkaisuna. Kiinnitin harjoitteluni aikana siihen huomiota, että työskentely koulussa oli hyvin ihmisläheistä. Lapset esimerkiksi halasivat koko ajan ja halusivat pitää kädestä kiinni. Lapset selvästi kaipasivat läheisyyttä välittävältä aikuiselta. Tämä oli hyvin erilaista verrattuna Suomeen, koska Suomessa koulussa lasten ja kouluhenkilökunnan välit eivät mielestäni ole niin läheiset. Luulen, että tässä on kyse kulttuurisidonnaisuudesta. Me suomalaiset emme ole niin avoimia ja ehkä vähän enemmän varautuneita kun taas romani kulttuurin ihmiset. Läheisyys teki koulun henkilökunnan ja lasten väleistä mielestäni luotettavamman ja avoimemman. Esimerkiksi lapset puhuivat kiusaamisesta ja muista asioista mielestäni hyvinkin avoimesti ohjaajalleni, eivätkä olleet pelokkaita sen suhteen, että joku alkaisi kiusaamaan heitä lisää tästä syystä. Asiat hoidettiin siten, että kiusaaminen loppui. Koulun henkilökunnalla oli mielestäni myös erittäin suuri rooli opetuksen lisäksi kasvattajana.
Kulttuurisidonnaisuus on asia, johon olen väistämättä törmännyt vaihdon aikana. Ennen kuin tulin Unkariin niin ajattelin, että suomalainen kulttuuri ja unkarilainen kulttuuri on varmasti aika samanlaisia, mutta asia ei ollutkaan ihan niin. Kun on ollut vähän aikaa maassa, niin alkaa huomaamaan selkeitä eroja toimintamalleissa. Koska työskentelin koulussa, niin huomasin tietysti paljon eroja esimerkiksi koulusysteemeissä. Unkarin koulusysteemi ei esimerkiksi ole ihan niin tasavertainen kuin Suomessa. Vaikka pidin harjoittelupaikastani erittäin paljon, niin välillä lasten kohtaloiden kuuleminen sai minut todella mietteliääksi ja surulliseksi. Onneksi sain keskustella asioista ohjaajani kanssa, joten minun ei tarvinnut miettiä asioita yksinäni. Se, että kirjoitin päiväkirjaa omista ajatuksistani helpotti minua kovasti. Sain purkaa ajatuksiani ja tunteitani paperille, joka auttoi asioiden läpi käynnissä. En ollut koskaan aikaisemmin kohdannut tämänkaltaisia asioita niin suuressa mittakaavassa, joten asioita tuli mietittyä melko paljon. Mietin varsinkin sitä, miten paljon ihmisten tulee valitettua turhanpäivisistä asioista vaikka kaikki on oikeastaan melko hyvin.
Uskon, että tästä harjoittelusta oli erittäin paljon hyötyä minulle jatkoa ajatellen. Harjoittelu on avannut silmiäni, sillä olen nähnyt perheitä erilaisista lähtökohdista ja tämä kokemus on auttanut minua ymmärtämään paremmin erilaisia kulttuurisia ja sosiaalisia ilmiöitä. Monikulttuurisessa ympäristössä työskentely on antanut minulle uusia näkemyksiä asiakastyöhön ja nyt osaan ymmärtää erilaisia kulttuureja paremmin. Harjoittelu on kasvattanut ammatillista suhtautumistani asioihin. Ainut asia, joka jäi harmittamaan, on yhteisen kielen puute. Harjoittelu olisi varmasti ollut vielä antoisampi, jos olisin ymmärtänyt opettajia ja oppilaita paremmin. Persoonallisesta kasvusta voisin sanoa, että koen vaihdon aikana kasvaneeni henkisesti erittäin paljon. Se, että olen asunut ulkomailla ja joutunut selviämään tilanteista omin neuvoin on antanut minulle hyvin paljon rohkeutta ja itsevarmuutta. Unkarissa selviytyminen saattaa nimittäin olla vähän haasteellista, sillä maassa ei juurikaan puhuta englantia. Se, että olen kolmen kuukauden aikana tavannut paljon ihmisiä eri maista on antanut minulle paljon. Olen myös siitä iloinen, että englanninkielen taitoni on vahvistunut hurjasti tämän vaihdon aikana.
