Monikulttuurinen Kypros
Hakiessani tekemään monikulttuurista harjoittelua Kyprokselle en vielä osannut ajatella, että miten monikulttuuriseen maahan olin menossa. Kypros on hyvin monikulttuurinen. Sen vajaasta miljoonasta asukkaasta 72 % kuuluu Kyproksen kreikkalaiseen väestöön, 10 % Kyproksen turkkilaiseen väestöön ja 18 % on maahanmuuttajia. Maa ja sen pääkaupunki Nikosia ovat jakautuneet kahtia ja sen eteläosassa asuu pääasiassa kreikankielinen ortodoksiväestö ja pohjoispuolella turkinkielinen muslimiväestö. (Press and information Office 2015, 17.) Nikosiassa kävellessä kuulee sekä turkinpuoleisesta minareetista tulevaa rukouskutsua että kirkonkellojen soittoa. Molemmilla uskontokunnilla on pitkät perinteet maassa. Tämä ei ole ihme, sillä Kypros sijaitsee Euroopan, Afrikan ja Etu-Aasian kulmapisteessä. Kyprokselle onkin tullut ihmisiä eteenkin Afrikan ja Aasian maista jo pitkään.
Koin maan monikulttuurisuuden erittäin mielenkiintoisena varsinkin kun mietin, että minkälaisia aikoja eletään nyt Euroopassa ja Suomessa. Suomi on vasta monikulttuuristumassa. Kyproksella se on tapahtunut jo aikaisemmin ja tällä hetkellä sinne ei ole samanlaista ryntäystä kuin muissa Euroopan maissa. Tämä on melko erikoista kun ajattelee, että miten lähellä se sijaitsee tämän hetkisen maailman kriisipesäkkeitä kuten Syyriaa, Turkkia tai Kreikkaa. Kyselin syytä siihen, että miksi maahan ei tällä hetkellä ole tulossa yhtä lailla turvapaikan hakijoita kuin muualle Eurooppaan. Sain erilaisia vastauksia. Toisten mielestä Kypros on tunnettu siitä, että se ei ole kovinkaan maahanmuuttajamyönteinen mielipiteissään. Tosin sain käsityksen, että nämäkin asenteet ovat alkaneet muuttua. Toiset näki, että Kypros ei ole houkutteleva paikka tulla, koska se on saari ja siitä on vielä pitkä matka muualle Eurooppaan.
Ihmiskaupan tilanne ja uhrin auttaminen Kyproksella
Vuosina 2012–2013 Euroopassa rekisteröitiin 15 846 ihmiskaupan uhria. Näistä 67 % oli seksiperäisen ihmiskaupan uhria. (European Comission 2016, 4.) Vuonna 2014 Kyproksen hallitus tunnusti 46 ihmiskaupan uhria (United States of America 2015, 139). Kyproksella tehdään työtä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi. Viranomaisten taholta on olemassa ihmiskaupan uhreja tunnistavat poliisit ja valtion turvatalo, johon ihmiskaupan uhrit menevät asumaan noin kuukaudeksi. Tämän lisäksi on monia järjestöjä, jotka auttavat ihmiskaupan uhreja eri tavoilla.
Moninaisuus ja monikulttuurisuusharjoitteluni toteutuivat Kyproksella erään järjestön ylläpitämässä toimintakeskuksessa ihmiskaupan uhrien ja maahanmuuttajien parissa. Harjoitteluni sisälsi keskuksen työhön osallistumisen, toiminnan suunnittelua, tavaran hankintaa, alustusten pitämisiä eri aiheista sekä viiden ryhmäkerran pitäminen naisille RAUTA-menetelmää käyttäen.
Kokemukset työstäni ja oppimisia itsestäni
Pidin harjoittelun ajan oppimispäiväkirjaa, jota kirjasin leppoisasti paikallisissa kahviloissa istuen. Huomasin pystyväni kahvilassa paljon tehokkaampaan ja uppoutuneempaan työhön, kuin esimerkiksi kotonani. Koin oppimiskirjan pitämisen erittäin hyvänä. Ymmärsin sitä kirjoittaessani, että kirjoittaminen on minulle hyvä tapaa oivaltaa itsestäni asioita. Toivon, että löydän jatkossakin aikaa ja itsekuria vastaavaan kirjalliseen reflektointiin. Mitä sitten opin? Kaikki ei ole jaettavaksi tarkoitettu. Tässä on kuitenkin joitakin ajatuksia.
Aluksi harjoittelussani koin turhautumista siitä, että työ oli jossain määrin erilaista kuin olin odottanut. Mietin, että en pysty auttamaan päiväkeskuksen naisia niin paljon kuin haluaisin. Luc Ameloot kuvaa, että ihmisellä voi olla hoitajan missio pelastaa maailma. Tajusin, että minulla oli juuri tällainen missio. Ihmettelin, että miksi minut oli lähetetty tällaiseen tehtävään, että enhän minä pystykään tekemään ihmeitä täällä. Jouduin pienelle paikalla, mutta tajusin, että jos maailma olisi niin helposti pelastettavissa, niin olisihan se jo ajat sitten tehty. Ymmärsin, että minulla oli silti oma pieni tehtäväni siinä paikassa, jossa olin. Ei kukaan voi parantaa yksin koko maailmaa.
Opin myös erilaisesta tavasta tehdä työtä. Olen alan vaihtaja ja aikaisemmat työni ovat olleet sen luontoisia, että tehty työ on ollut näkyvää ja kaikki työntekijät ovat tehneet työtä samoissa tiloissa. Kollegat ovat tienneet jatkuvasti, että mitä toinen tekee. Tässä työssä minulla oli paljon aikaa, jolloin ei kukaan kontrolloinut sitä mitä tein. Tein paljon valmistelutyötä juuri paikallisissa kahviloissa, ohjaajani esimerkkiä seuraten. Itse en olisi varmaankaan edes oivaltanut, että voin työtä tehdä näinkin. Alussa koin huonoa omaatuntoa työtavastani ja minusta tuntui, että ei tätä voi laskea työksi kun on Cappuccino-kuppi edessä. Aloin hyväksyä sen, että on olemassa erilaisia tapoja tehdä työtä ja minä olen vastuussa omista tekemisistäni. Koin tämän hyvin vapauttavana. Aikaisemmin olin vastaavassa työssä kokenut, että minun pitää selittää aina jollekin toiselle, että missä olen ja mitä teen, jos en ollut juuri näkyvällä tavalla ”sorvin ääressä.” Tämä oivallus ja oppiminen helpottavat minua jatkossa tulevissa töissäni, jossa työtä ohjaan enimmäkseen itse.
Kolmas asia, josta alussa turhauduin oli, että olin henkisesti valmistautunut kuulemaan harjoitteluni aikana rankkoja kertomuksia ihmisten kohtaloista. Pian kuitenkin tajusin, että eiväthän naiset puhu asioistaan. Tunsin oman tehtäväni vähäpätöiseksi, mutta hetken asiaa mietittyäni aloin ymmärtää, että ei minun tehtäväni ollut kuulla rankkoja kokemuksia vaan olla löytämässä jokaisesta naisesta se hyvä, joka heissä on ja kertoa se myös heille. Tajusin, että olemalla aidosti läsnä ja kunnioittamalla heitä, he saivat kokea voimaantumista enemmän kuin sillä, että olisivat käyneet läpi niitä traumoja, joita heillä oli. Ehkä minun koulutukseni ei olisi myöskään riittänyt korjaamaan niitä haavoja, joita he olivat saaneet. Onneksi naisilla oli omat kontaktit psykologin tai psykoterapeutin kanssa.
Kokonaisuutena olin harjoitteluuni erittäin tyytyväinen. Opin paljon asioita. Eniten asioita opin luultavasti itsestäni. Se ei ole kuitenkaan huono asia, sillä itsensä kanssa sitä joutuu jatkossakin töitä tekemään. Se on pääomaa, jota ei oteta pois. Uskon siihen, että kun uskaltaa lähteä siitä tutusta ja turvallisesta ympäristöstä, niin saa erilaisen näkökulman asioihin. Tämä on vahvistanut ajatustani siitä, että haluan jatkossakin tehdä sellaista työtä, jossa on tavalla tai toisella monikulttuurisuus mukana.
European Comission 2016. REPORT FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL. Report on the progress made in the fight against trafficking in human beings (2016) as required under Article 20 of Directive 2011/36/EU on preventing and combating trafficking in human beings and protecting its victims. 19.5. Brussels. Saatavana www-muodossa http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-we-do/policies/organized-crime-and-human-trafficking/trafficking-in-human-beings/docs/commission_report_on_the_progress_made_in_the_fight_against_trafficking_in_human_beings_2016_en.pdf
United States of America 2015. Trafficking in persons report July 2015. Saatavana www-muodossa http://www.state.gov/documents/organization/245365.pdf
